25.2.2015

Potilaana...

Tällaisista asioista kannattaa varmaan kirjoittaa silloin kuin ne eivät ole itselle juuri ajankohtaisia.

Tulipa vain mieleeni sellainen asia, että minkäköhän moista etiikkaa terveydenhuollon ammattilaisille opetetaan siellä koulussa, mistä heitä sitten ikinä valmistuukaan.
Nykyään kuulee nimittäin yllättävän usein sellaisia juttuja, että lääkäri on suhtautunut välinpitämättömästi potilaansa tarpeisiin tai vaivoihin, ilmeisesti omien näkökulmiensa tai työpaineidensa takia; Ja onpa voinut käydä niinkin, että lääkäri on hoitanut potilaansa kunnolla, mutta loukannut tätä henkisesti, tai pahoittanut tämän mielen.

Olen kuullut tällaisia juttuja ystäviltäni, tutuiltani, ihmisiltä joita en edes tunne ja tietysti internetistä.

Esimerkiksi eräässä tapauksessa potilas oli toimitettu ensiapuun onnettomuudesta johtuvan vakavan avohaavan takia; Kun potilas oli lääkärin hoidettavana, totesi lääkäri ohimennen että potilaan pitäisi ehkä laihduttaa. Siis tilanteessa jossa potilas on shokissa.
Edellä mainitussa tapauksessa oli ehkä kyse tahdittomuudesta, mutta seuraava tapaus toistuu aika monenkin potilaan kohdalla, ja olen kuullut sen eri muodoissaan aika monesti:
Potilas menee lääkäriin erinäisten kipuun liittyvien vaivojen johdosta; Lääkäri tuntuu olevan hieman välinpitämätön vaivojen suhteen ja saa potilaan täten alistuneelle mielialalle; Lääkäri kuitenkin testaa ja tutkii potilaan, jonka seurauksena kipujen syy näyttää selkeältä. Myöhemmin potilas saa käsiinsä käyntiään koskevan potilaskertomuksen, jossa lääkäri on kuitenkin vähätellyt testien tuloksia.
Pahimmassa tapauksessa lääkäri voi virallisessa lausunnossaan jopa kieltää potilaalla olevan mitään sairautta, joka vaikuttaisi tämän elämänlaatuun.

Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-Miksi terveyspalveluista ei tehdä enempää valituksia esim. kuluttaja-asiamiehelle, vaikka ihmiset kokevat yhtenään tulleensa loukatuiksi ko. palvelujen yhteydessä?

-Kuinka paljon raha vaikuttaa lääkärin tai hoitohenkilökunnan käytökseen (Kuinka paljon eroa on yksityisellä ja julkisella terveydenhuollolla)?

-Onko se joltain jotenkin pois, jos lääkäri joutuisi antamaan lausunnon sellaisesta sairaudesta johon hän ei itse usko, mutta josta on olemassa virallinen (ICD) diagnoosi ja josta on tieteellistä tutkimustietoa.

-Mikä on ihmisten hoitoon hakeutumiskynnyksen ja terveydenhuollosta saadun negatiivisen palautteen suhde toisiinsa?

-Onko Suomen terveydenhuollon "kulta-aika" jo mennyt ohitse, eli mennäänkö tasa-arvoisessa ja kaikille avoimessa terveydenhuollossa jo alamäkeä?


Hyvää terveyttä!