Post-Itella: Tiedon rajamailla

Tämä asia tuli mieleen, kun postilaatikosta tipahti valtion omistaman Postin (ent. Itella) oma mainoslehtinen (Joka on muuten yleensä ainoa asia jonka Posti meille kantaa).

Lehtisessä mainostettiin isosti kuinka Posti alkaa tarjoamaan ruohonleikkuupalveluja ja vieressä oli pieni pallo jossa mainostettiin mainosta joka on lehtisen sisäpuolella. Mainoksessa oli kyse uudesta lehdestä: "Mitä lääkärit eivät kerro sinulle" -joka on ns. vaihtoehtohoitoihin keskittynyt, maallikoille suunnattu, taustaltaan Latvialainen aikakauslehti...

Kuva saattaa olla vertauskuvallinen, tai sitten ei.

Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-Miksi Posti group alkaa tarjoamaan muita kuin postipalveluja "Posti" nimellä, kun Itella nimi kehitettiin alunperin juuri sitä varten että Posti voisi laajentaa toimialuettaan, Eikö itella nimi voitaisi palauttaa muiden palvelujen nimeksi, ettei tulisi sekaannuksia? (Posti merkitsee kuitenkin postia)

-Hämärtyvätkö sanojen merkitykset vähitellen tulevaisuudessa jos esim. firma nimeltä "Siivous" alkaa tarjoamaan maalauspalveluja tai vartiointia samalla "Siivous" nimellä?

-Miksi valtion firma Posti tarjoaa mainostilaa ns. sensaatiolehdille, kuten ko. "Mitä lääkärit eivät kerro sinulle" tai "Seiska", joissa on usein Suomen valtion ajamien kantojen ja arvojen vastaista ja hämäävää uutisointia? 

-Kuinka kalliiksi Postin lyhyen ajan sisällä tapahtunut brändi ja nimiveivaus on tullut? (ensin posti, sitten Itella, sitten taas Posti)

-Pitäisikö muidenkin firmojen saada jakaa postia posti nimellä? (kilpailevat jakelufirmat jakavat usein jopa hyödyllisempää sisältöä kuin posti)

-Meneekö Suomen Posti Group Oyj:llä huonosti?

Tässä kirjoituksessa ei ole lähteitä, koska se on tullut yksittäisen ihmisen aivoista, joita ei voi tähän linkata. Fiksu lukija pystyy kuitenkin itse selvittämään taustat menemällä esim postin sivulle tai wikipediaan.

Maan tapa. Osa 1

Sellainen asia, että kun viime aikoina on ollut paljon juttua noista Nokian renkaista, ja siitä miten on huijattu testirenkaiden suhteen...
Niin tulipahan vaan mieleeni taas että eikös se ole maan tapa?

Siis se että kun suomalaiselle tulee vieraita kylään, niin hävettää se oma huusholli niin paljon että siivotaan koti sen näköiseksi että kaikki vieraat ajattelee itsekseen: "Onpas siistiä! En kyllä kehtaa kutsua noita kylään kun meillä on niin sotkuista, pitää ainakin siivota kunnolla ennenkuin kutsuu"; ja näin tämä mentaliteetti tarttuu viruksen lailla eteenpäin.
Tai jos vaikka joku kodinsisustuslehti tai lifestyle-lehti tekee jutun jonkun julkkiksen kodista, niin varmana on siivonnut tai jopa ihan sisustanut uusiksi ennen toimittajan ja valokuvaajan tuloa, ja sitten kaikki ihastelee kuinka hieno huusholli, vaikka takaraivossaan kaikki miettii että onkohan sittenkään..

Sitten kun tätä ajatusta lähdetään viemään kodin piiristä eteenpäin, niin sehän leviää sitten pieniin firmoihin ja suurempiinkin. Kun joku tarkastaja tulee paikalle, niin sitten pistetään paikat tiptop ja työntekijät riviin.
Jos esim joku huoltofirma tekee katolla töitä, niin normipäivänä hillutaan ilman turvavaljaita, koska niiden kanssa säätämiseen menisi turhaan aikaa ja rahaa, mutta kun tarkastaja tulee paikalle niin kaikki turvallisuustoimenpiteet tehdään kunnolla ja viimosen päälle.

Sama juttu on varmaan näiden Nokian renkaiden kanssakin.


Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-Onko se sitten oikeasti osa Suomalaista mielenlaatua, että on hirveä tarve pitää julkisivu kunnossa, ja sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä tahansa, mutta silloin kun kukaan ei katso, niin hommat tehdään sinne päin?

-Vai onko suomalaisilla vaan niin huono itsetunto, että sen takia mokaillaan?

-Miksi kaikkea pitää aina hävetä?

-Eikö sitä voisi ottaa vähän rennommin ja reilusti myöntää se?

Tyypillinen Suomalainen kattokävelytapaus.

Koko kansan mediapolitiikkaa

Seuraavat kysymykset saattavat liittyä viimeaikaisiin tapahtumiin mediassa, mutta ne voivat myös liittyä ihan yleiseenkin keskustelu- ja uutisointimentaliteettiin Suomessa.


Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-Miksi jonkun on aina tehtävä tai kirjoitettava julkisesti jotain sopimattomaksi miellettävää, ennenkuin Suomessa saadaan järkevää ja syvällistä keskustelua aikaiseksi?

-Miksi poliitikko (tai poliitikkoon verrattava henkilö) ei saa kirjoittaa suorasti ja referoiden, vaan hänen täytyy kirjoittaa pitkästi ja kierrellen, vaikka sisältö olisi lopulta kummassakin tapauksessa sama?

-Mikseivät suuret massat enää ymmärrä rikasta kielenkäyttöä, jossa sanoilla on enemmän kuin yksi merkitys?

-Miksi erinäisiltä poliittisilta tahoilta odotetaan välitöntä reagointia vähäpätöisiimpiinkin asioihin joita maassamme tapahtuu, eikä enään parin päivän tai jopa viikon reagointiaika riitä, vaikka ko. taho olisi esim. lomalla?

-Pitäisikö poliitikkojen istua kokoajan tietokoneen ääressä odottamassa mitä ihmiset ja mediat kirjoittavat, ja olla valmiina kirjoittamaan vastineita?

-Miksi Suomen media (varsinkin aikakauslehtimedia) osaa uutisoida vain yhdestä aiheesta kerrallaan?

-Mikseivät ihmiset osaa selvittää taustoja?

Hyvää politikointia!

Tämä huolestuttava shokki-ilmiö leviää Suomessa kuin tauti - Katso kuva!

Yllä oleva otsikko on hyvä esimerkki tämän kirjoituksen aiheesta.

Clickbait, eli klikkaustenmetsästysotsikko; sopii ehkä juuri ja juuri joidenkin viihteellisten juorulehtien netissä esiintyviin otsikoihin, mutta asiallisten ja arvostettujen lehtien otsikointiin niillä ei ole minun mielestäni mitään asiaa.

Otsikon tärkeimmät elementit ovat suurinpiirtein nämä:
"Tämä" + "itsekeksitty uusyhdyssana" + "jokin muka vertauskuvallinen lause" (+mahdollisesti jokin "katso" alkuinen lause)
Ja otsikossa ei saa missään nimessä kertoa vähääkään siitä mistä jutussa on kyse. Myös otsikolla väärän käsityksen tai mielikuvan luominen on erittäin yleistä.

On huolestuttavaa huomata että kotimaamme asiallisematkin lehdet ovat menneet tälle linjalle, eivätkä ole tajunneet että kohta lankeavat omaan klikkausansaansa jos jatkavat samaa linjaa. (eli mainostulot laskevat kun ihmiset ohittavat clickbait otsikot)

Onneksi muualla maailmassa, ainakin englanninkielisessä mediassa on tajuttu vähentää clickbaittejen käyttöä, ja palattu takaisin kertoviin ja rehellisiin otsikoihin; koska lopulta sisältö ratkaisee ja otsikolla kerrotaan että: "meillä on hyvä juttu joka kannattaa lukea" eikä: "meillä on ehkä kiinnostava juttu jota kannattaa klikata"

Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-MIKÄ SUOMALAISTA LEHDISTÖÄ VAIVAA?

Voi olla että olisin kirjoittanut tästä aiheesta paljon järkevämmin jos olisin ajatellut sitä hieman pidempään, mutta iski vain sellainen rage päälle kun taas tänään törmäsin typerään clickbait -otsikkoon. (linkin takana Talouselämän hieno esimerkki siitä, miten mielenkiintoinen juttu voidaan pilata huonolla klikkiotsikolla)

Hyvää klikkailua!

Nettikiusaaminen on huolestuttava ilmiö

Internetin aikakausi on antanut meille mahdollisuuden nopeampaan tiedonvälitykseen ja kommunikointiin; Se on myös mahdollistanut helpomman anonyymin toiminnan, valheellisen uutisoinnin, nimettömät kirjeet, ilkeät viestit ja harmittomana pidetyt pienet pilat, joiden todellinen vaikutus onkin paljon tarkoitettua suurempi. Eikä siinä vielä kaikki. Internet, ja varsinkin sosiaalinen media, on myös mahdollistanut tehokkaamman lakien ja sääntöjen väärinkäytön kiusaamisen välineenä.

Internetissä tapahtuvalla kiusaamisella voi olla vakavia henkisiä seurauksia, mutta myös fyysisiä vaaratilanteita voi syntyä, jos henkilön osoitetiedot kaivetaan esille ja jaetaan julkisesti netin foorumeilla. Edellä mainittua toimintaa kutsutaan termillä "Doxing", joka voi puolestan johtaan tilanteeseen jota kutsutaan nimellä "Swatting", jossa joku tekee anonyymin ilmoituksen poliisille, tai hätänumeroon, rikollisesta-, hengenvaarallisesta- tai terrori-toiminnasta, tekaistuin perustein, saaden näin teon kohteena olevan henkilön rikosepäilyn alaiseksi, tai pahimmassa tapauksessa jopa syytteen alaiseksi vuosien ajaksi. Joissain ääritapauksissa syytön henkilö voi joutua välittömän aseellisen turvallisuusoperaation tai (Ilman etsintälupaa, pakkokeinona suoritettavan) kotietsinnän kohteeksi.

Seuraavassa muutama video jotka tuovat kaikki esiin hieman eri näkökulmia:
Ensimäinen käsittelee lähinnä kiusaamista ja sitä kuinka se voi viedä ihmisen kunnian ja mielenterveyden, ja toinen vakavaa Swatting-ilmiötä joka leviää USA:ssa, mutta tiettyjä piirteitä on ollut havaittavissa Suomessakin päin.



Alla olevassa videossa kuvaillun kaltaisia tapauksia sattuu USA:ssa nykyään huolestuttavan usein, useinmiten yksityishenkilöille. (Videon kuvamateriaali ei liity mitenkään tapaukseen)


Lopuksi vielä linkki Ylen elävän arkiston Silminnäkijä-ohjelmaan jossa käsiteltiin erästä muutama vuosi sitten tapahtunutta Suomalaista tapausta.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/01/31/kouluampujaksi-leimattu.
Ja tämä ei suinkaan ole ainoa tapaus jossa järjestelmää on törkeästi käytetty hyväksi, olen nimittäin kuullut vastaavanlaisista tapauksista muualtakin.


Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-Minkälaisen henkilöprofiilin sellaisista ihmistä voisi muodostaa jotka harrastavat "doxaamista" ja/tai "swattaamista"?

-Miksi poliisia/ja muita viranomaisia on niin helppo "hyväksikäyttää"? (eli miksi lumipalloefekti on niin helppo aiheuttaa)

-Pitäisikö väärien syytteiden ja ilmoitusten tekijöiden toimintaan puuttua rankemmalla kädellä kuin ennen?

-Kuinka paljon niinsanotulla Poen lailla on tekemistä sen kanssa, että joku ihminen leimataan esim. terroristiksi tai muuksi rikolliseksi?

-Kuinka me oppisimme ajattelemaan ennenkuin teemme jotain peruuttamatonta internetissä?

Hyvää alkukevättä!

Potilaana...

Tällaisista asioista kannattaa varmaan kirjoittaa silloin kuin ne eivät ole itselle juuri ajankohtaisia.

Tulipa vain mieleeni sellainen asia, että minkäköhän moista etiikkaa terveydenhuollon ammattilaisille opetetaan siellä koulussa, mistä heitä sitten ikinä valmistuukaan.
Nykyään kuulee nimittäin yllättävän usein sellaisia juttuja, että lääkäri on suhtautunut välinpitämättömästi potilaansa tarpeisiin tai vaivoihin, ilmeisesti omien näkökulmiensa tai työpaineidensa takia; Ja onpa voinut käydä niinkin, että lääkäri on hoitanut potilaansa kunnolla, mutta loukannut tätä henkisesti, tai pahoittanut tämän mielen.

Olen kuullut tällaisia juttuja ystäviltäni, tutuiltani, ihmisiltä joita en edes tunne ja tietysti internetistä.

Esimerkiksi eräässä tapauksessa potilas oli toimitettu ensiapuun onnettomuudesta johtuvan vakavan avohaavan takia; Kun potilas oli lääkärin hoidettavana, totesi lääkäri ohimennen että potilaan pitäisi ehkä laihduttaa. Siis tilanteessa jossa potilas on shokissa.
Edellä mainitussa tapauksessa oli ehkä kyse tahdittomuudesta, mutta seuraava tapaus toistuu aika monenkin potilaan kohdalla, ja olen kuullut sen eri muodoissaan aika monesti:
Potilas menee lääkäriin erinäisten kipuun liittyvien vaivojen johdosta; Lääkäri tuntuu olevan hieman välinpitämätön vaivojen suhteen ja saa potilaan täten alistuneelle mielialalle; Lääkäri kuitenkin testaa ja tutkii potilaan, jonka seurauksena kipujen syy näyttää selkeältä. Myöhemmin potilas saa käsiinsä käyntiään koskevan potilaskertomuksen, jossa lääkäri on kuitenkin vähätellyt testien tuloksia.
Pahimmassa tapauksessa lääkäri voi virallisessa lausunnossaan jopa kieltää potilaalla olevan mitään sairautta, joka vaikuttaisi tämän elämänlaatuun.

Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-Miksi terveyspalveluista ei tehdä enempää valituksia esim. kuluttaja-asiamiehelle, vaikka ihmiset kokevat yhtenään tulleensa loukatuiksi ko. palvelujen yhteydessä?

-Kuinka paljon raha vaikuttaa lääkärin tai hoitohenkilökunnan käytökseen (Kuinka paljon eroa on yksityisellä ja julkisella terveydenhuollolla)?

-Onko se joltain jotenkin pois, jos lääkäri joutuisi antamaan lausunnon sellaisesta sairaudesta johon hän ei itse usko, mutta josta on olemassa virallinen (ICD) diagnoosi ja josta on tieteellistä tutkimustietoa.

-Mikä on ihmisten hoitoon hakeutumiskynnyksen ja terveydenhuollosta saadun negatiivisen palautteen suhde toisiinsa?

-Onko Suomen terveydenhuollon "kulta-aika" jo mennyt ohitse, eli mennäänkö tasa-arvoisessa ja kaikille avoimessa terveydenhuollossa jo alamäkeä?

Hyvää terveyttä!

Suomi näyttää hyvältä tilastoissa

Viimepäivinä on ollut uutisissa esillä The Fund for Peace -järjestön viimekesänä elektronisesti tuotettu mittaustulos, joka mittaa maiden epävakautta; Suomi sijoittui kyseisellä "Fragile States Index" -listalla erittäin vakaaksi, eli viimeiseksi (Lista siis pistää ykköseksi luonnollisesti epävakaimmat valtiot). Perässä tulivat myös muut pohjoismaat...

Edellä mainitusta uutisesta inspiroituneena YLE innostui haastamaan suomalaiset kehumaan Suomea #kehusuomi tagilla...


Kysymyksiä. Ei vastauksia:

-Ovatko suomalaiset myös onnellisin kansa?

-Vastaako tilastotieto aina todellisuutta?

-Miksi Islanti ja muut pohjoismaat, eivät päässeet Suomen kanssa samalle tasolle listauksessa?

-Miksi Taiwan, Grönlanti ja Länsi-Sahara eivät päässeet ollenkaan listalle?

-Miksi meillä älähdetään, jos Venäjällä kehutaan Suomea, mutta ei, jos USA:ssa tai esim. Ruotsissa tehdään samoin?

-Miksi meille suomalaisille on niin pakkomielteisen tärkeää tietää mitä mieltä muut ovat meistä?

---

PS. Niin ja piti siis kehua Suomea:
Tämä maa on suhteellisen rauhallinen paikka asua. Meillä on erittäin hyvät jokamiehen oikeudet ja vapaus liikkua; Pidetään näistä jatkossakin kiinni ja yritetään korjata niitä asioita jotka ovat menossa huonompaan suuntaan.


Hyvää yleisesti ja virallisesti hyväksyttyä vuodenvaihdetta!